Kivinen kirja

Minä sanon sinun nimesi kerran ja kuvittelen sen vielä riittävän,

mutta sinä et välitä kuulla, huone pimeä metsä, talo pimeä maa.

Ja miten me tähän tultiin, en tiedä, muista tai tahdo uskoa,

että voimme näiden vuosien jälkeen joutua taas tähän helvettiin.



Silmä näkee, vaan ei tunne mitään, ja jalat tarpoo alleen vaan.

Tule tänne, minä haluan tietää, kuka olet, minne me kuljetaan.



Minä olen pelkkä kivinen kirja, joka tyhjistä sanoista tunnetaan.

Valhe kantaa ja kipu tuudittaa, toimet sanoja todemmin puhuvat.



Sinä huuliltasi pudotat nimeni, kuiskaat kuin tahtoisit musertaa,

mutta minä en osaa kuunnella, sokea metsä, olen kuiva maa.

Ja siten me tänne tultiin, et’ kuljettiin aina vain eteenpäin,

kuin oltaisiin johonkin menossa, lupaus ja kirous toistensa varjot.



Silmä näkee, vaan ei tunne mitään, ja jalat tarpoo alleen vaan.

Tule tänne, minä haluan tietää, kuka olet, minne me kuljetaan.



Minä olen pelkkä kivinen kirja, joka tyhjistä sanoista tunnetaan.

Valhe kantaa ja kipu tuudittaa, toimet sanoja todemmin puhuvat.

Minä olen pelkkä kivinen kirja, joka tyhjistä sanoista tunnetaan.



Sillä olen pelkkä kivinen kirja, joka tyhjistä sanoista tunnetaan.

Valhe kantaa ja kipu tuudittaa, toimet sanoja todemmin puhuvat.

Minä olen pelkkä kivinen kirja, joka tyhjistä sanoista tunnetaan.

Valhe kantaa ja kipu tuudittaa, toimet sanoja todemmin puhuvat.